maanantai 13. maaliskuuta 2023

Osa 18 - Miellyttävä uni 13.3.2023



SUOMEN KESÄN KUKKAISLOISTOA

Tein eilen 12.3.2023 kivan reissun Turun Ruissalon Saaronniemeen. Ilma oli kuulas, lähes selkeä ja aurinkoinen. maisemat valoisan talvisia lumen peittäessä maaperän ja meren rannoilla olevat jää. Palattuani sieltä bussilla kotiin klo 16:30 söin päivällisen ja otin päiväunet jälkiruuaksi.

Sitten luin englanninkielisestä Raamatusta Complete Jewish Bible Tanakh'in luvut B'resheet (Genesis) 24-26 ja UT:n luvun Mattityahu (Matteus) 7. Sain luetuksi siis Vuorisaarnan loppuun. Päivän päärukoukset venähtivätkin myöhäisiksi välille klo 22:30-24 eli keskiyölle. Ennen maate menoa rukoilin, että saisin 'yläkerrasta' ajankohtaista infoa siitä, että milloin ns. Morsius-srk:n ylösotto tapahtuisi. Pohdin, että onkohan siihen vielä useita vuosia?



NÄIN SEURAAVAN MIELLYTTÄVÄN UNEN

Tulin työpaikalle, jossa olin työskennellyt jo vuosia. En kuitenkaan tunnistanut mikä työpaikka oli kyseessä, enkä tunnistanut edes työkavereitani(?) Tultuani sisälle työhuoneistoon tervehdin osastosihteeriä, joka kirjoitti tapansa mukaan käsinkirjoitettuja muistioita tietokoneellaan puhtaiksi.

Hänen kirjoitustelineessään oli juuri minun edellisestä kokouksesta laatimani teknisten projektien luonnos. Sen päällä luki 'Förhandskopia' (etukäteiskopio, luonnos). Olin näet kirjoittanut sen lyijykynällä ja useita sanoja lyhennellen, sillä olin teknisten projektien sihteeri ja koordinaattori. Luonnos oli noin 1 cm paksu, koostuen A4 arkeista, jotka oli nidottu kopiokoneessa yhteen.

Kuulin hänen hyräilevän heleällä äänellään jotain hienoa klassista sävelmää. Sanoin hänelle, että onpa sulla kaunis ääni ja upea melodia, jota hyräilet. Hän vilkaisi minuun, hymyili ja jatkoi työtään hyräillen. Etenin vieressä olevaan isohkoon työhuoneeseeni, jossa kaksi työkaveriani olivat jo paikalla. Meitä oli kolme miestä, jotka työskentelimme työtiiminä ja tervehdin heitä iloisesti, samoin he minua. Olimme hioutuneet tehokkaaksi ja innovatiiviseksi ryhmäksi vuosien saatossa.

Kumpikin heistä oli noin 40-vuotias, mutta itse olin (unessa) jo vanhus, yli 70-vuotias. Toinen
 heistä
, etäämmällä ison ikkunan vieressä istuva, oli innokas luontoharrastaja, joka tunsi lähes kaiken luontoon liittyvän läpikotaisin. Toinen heistä, lähinnä minua istuva, oli todellinen tietokoneasiantuntija, jolle kaikki uudet tietokoneohjelmat olivat arkikauraa. Itse olin luonnonlahjakkuus 3D-suunnittelussa (3-ulotteisessa suunnittelussa) ja erittäin kekseliäs soveltamaan teknisiä ominaisuuksia uusiin tuotteisiin.  


SATUMAINEN TYÖPAIKKA JA TYÖILMAPIIRI

Ihmettelin sitä, että työhuoneistossa vallitsi yliluonnollisen ihmeellinen työilmapiiri ja sitä vain sulostutti osastosihteerin huoneesta, raollaan olevan oven kautta leijaileva ihana parfyymin tuoksu. Se oli ikään kuin kaukainen viesti paratiisista. Koin läpitunkevaa rakkautta iloa ja rauhaa, millaista en ollut koskaan ennen työelämäni aikana kokenut. Teki mieli oikein kiljua riemusta! Maltoin kuitenkin mieleni. 

Istuuduin työpöytäni ääreen ja selailin muistiinpanoluonnosta edellä mainitusta kokouksesta. Pohdin myös, että miksi meillä ei ole nyt täällä minkäänlaista pelkoa eikä stressiä siitä, että ovatko projektit edenneet aikataulussaan ja tehty virheettömästi, kuten yleensä, lähes päivittäin, minullakin oli ollut(?)


Olihan kyseessä yksityisyritys, jossa periaatteena oli:
'Tulos tai ulos!' Yksikin vakavahko virhe
 suunnittelussa kiireen keskellä olisi merkinnyt potkuja. Olin myös nähnyt muutaman tutun tehneen sellaisen virheen ja heille oli tullut todella äkkilähtö firmasta. (Niin oli tapahtunut myös todellisessa elämässä)

Mieleeni nousi ajatus:
"Se johtuu siitä, että kiire on nyt loppunut!" Toistin mielessäni noita sanoja ja ymmärsin aiemmin pelon ja stressin aiheutuneen siitä, ettei minulla silloin ollut aikaa varmistua kaikkien tehtyjen projektien virheettömyydestä. Tekninen johtaja oli äskettäin mennyt viikkoja kestävälle työmatkalle ulkomaille, mutta tämä satumainen työilmapiiri ei johtunut siitä, sillä hänkin oli fiksu persoona.

Nostin mietteliäänä katseeni etäämmällä istuvan työkaverin suuntaan ja näin hänen työpöydällään ison kristallisen maljakon täynnä kevään kukkia. Ne hehkuivat kirkkaissa väreissään ja
 osuessaan maljakkoon auringonvalo taittui ikään kuin prismassa ja hajautui upeiksi erivärisiksi valosäteiksi kuin sateenkaari. 

Kävelin ison ikkunan äärelle ja vilkaisin ulos.
MITÄ IHMETTÄ NÄINKÄÄN! Eilen oli vielä ollut täysi talvi ja lunta noin 20 cm maassa, mutta nyt näin upean kukkivan niityn ja isojen tuomien olevan jo täydessä kukassaan! Koivuissa oli jo täysin kehittyneet lehdet. Näin ne tarkasti, ikään kuin vierestä katsoen, vaikka koivikko oli kukkaniityn takana.

Sanoin sydämessäni: "Tämä on unelmieni työpaikka, jossa haluaisin työskennellä vielä vuosia!" 
Kyselin sydämessäni Adonai Yeshualta: "Mitä tämä kaikki tarkoittaa?" Hän vastasi sydämessäni: "Aika etenee yllättävän nopeasti, paljon nopeammin kuin ihmiset ymmärtävät. Sinun lähtösi aika lähestyy. Kuten huomaat, olet jo niin vanha, että on aika jättää työtehtävät nuoremmille."

- - -

NÄIN TULKITSEN UNTANI

Olin ennen maate menoa kysellyt, että milloin tapahtunee ns. Morsius-srk:n ylösotto eli tempaaminen yläilmoihin Adonai Yeshuan luo? Onkohan siihen vielä useita vuosia?

Sitten näinkin unen, jossa talvipäivä muuttui yhdessä yössä kevätkesäiseksi päiväksi! Unessa kerrottiin, ettei minulla ole enää kauan aikaa oleskella tässä maailmassa, vaan että lähtöni hetki lähestyy! Se voi hyvinkin tarkoittaa Morsius-srk:n ylösoton hetken olevan hyvin lähellä! 
Minuahan kehotettiin olemaan lähtövalmiina. Se onkin meille kristityille kaikkein tärkeintä, sillä emme tiedä lähtömme päivää emmekä hetkeä! 


Mitä ajatuksia uneni sinussa herätti?

- - -

PS. Aion silti laatia tutkielman ensi Sapatiksi näkemyksestäni siitä, miten Morsius-srk:n ylösotto asettuu lähivuosina aikajanalle raamatuntuntemukseni mukaan, koska olen jo päättänyt laatia sen.

Osa 22 - Kaksi enneunta jalokaloista

TOINEN UNI   Näin tiistain vastaisena yönä 2.4.2024 unen, jossa olin kalastamassa virvelillä isolla kuohuvalla ja kirkasvetisellä koskella...