Kohtasin täällä kasvotusten Luojani
Vakuutan, että en ole koskaan käyttänyt huumeita ja olin sinä iltapäivänä täysin raitis ja selvä. En myöskään ollut juonut alkoholia. Tuo ihmeellinen kohtaaminen tapahtui Helsingin keskustassa sen jälkeen, kun olin lukenut hartaasti ja rukoillen Adonai Yeshuan Vuorisaarnan ja erityisesti sen jakeen Matt. 5:42 "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää."
Päätin sinä päivänä noudattaa tuota kehotusta kirjaimellisesti, niin että jos kerjäläinen tapaa minut kadulla ja pyytää minulta markan, annan hänelle kaksi, jos minulla on, ja toivotan hänelle Elohimin siunausta. Tämän seurauksena minulla oli heiman alempana yksityiskohtaisesti kuvaamani ja ainutlaatuinen kohtaaminen.
Kaikki tuntemani ihmiset olivat sitä mieltä, että kerjäläisille ei kannata antaa mitään, koska he ostavat sen kanssa olutta, huumeita tai tupakkaa ja tuhoavat itsensä. Tuo periaate on kuitenkin ristiriidassa Yeshuan seuraavan opetuksen kanssa Matt. 5:45
"...että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."
Taivaallinen Isämme tietää kyllä varsin hyvin edeltä, että väärämieliset polttavat viljastaan pontikkaa, mutta Hän antaa silti sataa myös heidän pelloilleen!
Syy tähän ainutlaatuiseen tapahtumaan
Tämän seurauksena minulle tapahtui Helsingissä vuonna 1971 Pääsiäisenä eli Pesach-viikon aikana seuraava tositapahtuma:
Olin HTOL:n (Helsingin Teknillinen Oppilaitos) 3. luokalla ja viimeinen koekausi oli puolivälissä. Olin pärjännyt kokeissa poikkeuksellisen hyvin ja minusta tuli luokkani priimus, vaikka, tai pikemminkin juuri siksi, koska joka ilta läksyjen lukemisen jälkeen, juuri ennen maate menoa, hiljennyin lukemaan Johanneksen evankeliumia Kristillisen Kirjallisuuden Seuran kirjeellisen raamattukurssin muodossa nimeltä: "Elämän Valkeus".
Aioin viettää Pesachin maalla, Siuntiossa lähiomaisteni kanssa, ja kävellessäni linja-autoasemalle muistin, kuinka minuun oli vaikuttanut Yeshuan vuorisaarna ja erityisesti säe: "Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää."
Tuon jakeen takia olin päättänyt antaa kaikille kerjäläisille kaksinkertaisesti sen, mitä he pyytäisivät, jos minulla vain sattuisi olemaan kolikoita. Päätin tämän, koska uskoin, että Yeshua todella tarkoitti juuri sitä, mitä Hän opetti.
Tapaaminen tapahtui seuraavasti
Se tapahtui keskiviikkona Pääsiäisenä eli Pesach-viikolla 1971 seuraavasti:
Saavuttuani Lasipalatsin eteen sinä keskiviikkona, noin klo 14 iltapäivällä, mietin, mitä muuta Yeshua voisi merkitä minulle(?) sen lisäksi, että Hänen opetuksensa ovat ylivertaisia ja että sain tuolloin 5 pv Pääsiäislomaa Hänen kärsimystensä muistoksi.
Oli aurinkoinen ja leuto iltapäivä, eikä liikennettä ollut juuri lainkaan. Kaupungin keskusta oli tuolloin erittäin hiljainen. Seisoin rennosti odottamassa linjuria Siuntion lähtölaiturilla.
Juuri kun ajattelin Yeshuan persoonaa ja sitä, että haluaisin tutustua Häneen paremmin, alkoi merkittävä ja täysin yliluonnollinen tapahtumasarja!
Siirtykäämme siihen iltapäivähetkeen kokemaan tuo tapahtuma
Näen ikään kuin tiheän sumupilven seisovan jalkakäytävällä noin 20 m etäisyydellä vinottain asemarakennuksen suuntaan (tarkalleen kuvan vasemmassa alakulmassa). Ihmettelen miten se on mahdollista, koska muutoin ilma on kirkas ja aurinko paistaa sinitaivaalta (?)
Sumu haihtuu kuin huomaamatta, ja sen keskeltä paljastuu noin 50-vuotias siistiin siniseen arkipukuun pukeutunut mies. Hän on suoraryhtinen, normaalivartaloinen, noin 170 cm pitkä ja hänellä on lumivalkoiset hiukset. Hän on ilman partaa ja viiksiä.
Hämmästyttävää on, että hänen siniset silmänsä loistavat kuin lamput yliluonnollista valoa jo noin 20 m etäisyydeltä ja hän katsoo suoraan minuun ja lähtee rauhallisesti kävelemään luokseni. Koko ajan hän katsoo suoraan minuun.
Hän tulee luokseni pysähtyy eteeni, kasvotusten ja kysyy: "Olisitko ystävällinen ja antaisit minulle 5 penniä, koska minulta puuttuu sen verran yömajamaksusta?" Huomaan, että hänen suunsa on kiinni koko ajan, kun hän puhuu, ja että minä todella kuulen vain hänen ajatuksensa, enkä hänen ääntään! Se on hätkähdyttävä tilanne.
Ihmettelen, miten niin siististi pukeutunut mies voi olla 5 pennin tarpeessa?
Otan lompakkoni esiin ja muistan samalla lupaukseni, jonka annoin Yeshualle juuri sinä aamuna: Annan kerjäläisille kaksinverroin, mikäli minulla on kolikoita.
Ajattelen kuitenkin, että 10 penniä on niin merkityksettömän vähän ja siksi aion antaa hänelle 5 mk, koska tiedän, että minulla on myös 10 mk seteli, joka riittää edestakaiseen linja-automatkaan. Juuri kun aion ottaa 5 mk setelin, kuulen miehen sanovan (suu yhä kiinni) vain ajatuksen kautta: "Vain 5 penniä. Ei enempää."
En ota 5 mk seteliä, mutta avaan lompakon kolikkopussin, jossa huomaan olevan vain 7 penniä. Silloin tunnen, että mies katsoo suoraan silmieni läpi sieluani ja näkee kaiken sisälläni. Koen valtavan pyhyyden läsnäolon ja alan pelätä tavattomasti!
Hän katsoo kiinteästi silmiini ja kaikki syntini ja pahat tekoni tulevat mieleeni kuin elokuvanauhana. Hän sanoo rauhallisesti suunsa edelleen kiinni: "Totisesti sinä olet suurisyntinen ihminen."
Silloin ymmärrän, että olen kasvotusten Luojani kanssa, joka on YHWH Elohim. Haluan paeta, mutta jalkani ovat kuin naulatut asfalttiin. Siksi yritän kadota maan rakoon. Katson alas jalkoihini ja etsin silmilläni sopivaa rakoa maassa, johon syöksyä. En löydä sellaista.
Silloin tapahtuu jotain vielä merkillisempää!
Minun sisimmästäni astuu voimallisesti ulos Elohimin ja minun väliin henki, joka vastaa puolestani Hänelle: "Totisesti minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaudun kaikessa Elohimin armoon!"
Olen niin hämmästynyt, kun joku henkipersoona alkaa puolustaa minua yllättäen, etten osannut kuin toistaa samat sanat ja sanoin ne mielessäni Elohimille: "Totisesti minä olen suurisyntinen ihminen, mutta minä turvaudun kaikessa Elohimin armoon!"
Sitten koen valtavan yliluonnollisen rakkauden ja armon virtaavan Elohimin silmien kautta minuun, täyttäen minut ja samalla pelkoni katoaa. En halua enää paeta. Olen kuin alastomana Elohimin silmien edessä, mutta samalla armahdettu ja rakastettu.
Sitten sama henki, joka puolusti minua, jatkaa sanoen: "Isä, minun on vaikea olla täällä tässä pahassa maailmassa. Ota minut pian takaisin luoksesi!"
Elohim kuuntelee tuon hengen puhetta, katsoo minua mietteliäänä ja säälien. Silloin ymmärrän, että edessäni on henkien Isä, eli itse Isä JHWH Elohim, vaikkakin ihmisen muodon ottaneena.
Silloin muistan mitä olin tekemässä ja otan käteeni ne 7 penniä. Annan ne Elohimille sanoen: "Tässä on sinulle 7 penniä, niin ainakin riittää."
Hän ottaa ne käteensä yllättynyt ilme kasvoillaan, kiittää ja lähtee kävelemään kohti Mannerheimintietä. Katson Häntä ja mietin, katoaako Hän samalla tavalla kuin Hän ilmestyikin(?)
Käveltyään noin 20 m, Hän kääntyy ympäri, katsoo jälleen minuun, nostaa oikean kätensä taivasta kohti ja huutaa minulle: "Totisesti me tapaamme vielä!"
Hän ei katoa samalla tavalla kuin tuli, vaan kävelee pois kadoten lopulta näköpiiristäni.
En unohda koskaan tuota kohtaamista!
.jpg)
