YHWH on turvamme ahdingon aikoina!
.jpg)
Ensin hieman taustoitusta eli syy siihen, miksi en suostunut työskentelemään Sapatteina.
Minulle oli luvattu Suomen Karmel Yhdistys ry:n toimistossa Stadissa jo ennen Israeliin menoani, ettei minun tarvitse tehdä töitä Sapatteina. Perillä totesin, ettei lupausta pidetty.
Siksi kibbutzin johto piti kokouksen, jossa he tekivät päätöksen karkoittaa minut sieltä jo noin 2 kk jälkeen töiden alkamisesta.
Kuulin hänen sanovan: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeen hänen Henkensä vyöryi hitaasti minun lävitseni kuin rakkauden hyökyaalto. Tulin yhä vain heikommaksi. Pian kuulin samat sanat: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeen tuli yhä voimakkaampi rakkauden hyökyaalto, joka hitaasti lävisti koko kehoni. Olin kuin sulaa vahaa ja kohta kuulin vielä kolmannen kerran samat sanat: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeinen rakkauden hyökyaalto oli niin voimakas, että sanoin: ”Lopeta jo rakas Jumalani, en kestä enempää! Nyt tiedän ja tunnen, että Sinä todella rakastat minua.”
Pelkäsin näet hajoavani atomeiksi. Sen jälkeen hänen yliluonnollinen läsnäolonsa huoneessani päättyi, hänen Pyhän Henkensä voimavaikutus hitaasti heikkeni ja kykenin menemään kibbutsin ruokalaan iltapalalle. Menin sinne hurmostilassa ja kasvoni loistivat niin, että kaikki tuijottivat minua, myös kibbutsin johtajatar, joka sattui olemaan samaan aikaan siellä iltapalalla.
Sanoin uskoville kavereilleni iltapalaa syödessämme, että olin kohdannut ennen näkemättömällä tavalla Jumalan Rakkauden Hengen kosketuksen ja siksi kasvoni loistavat. He olivat ihmeissään. Olen erään toisenkin kerran kokenut sitä, että kasvoni alkoivat loistaa yliluonnollisesta valoa, jolloin kaikki ympärillä olevat alkoivat pelätä minua, luullen minua enkeliksi. Se tapahtui Hesassa 1972, mutta en kerro siitä tässä yhteydessä.
Ennen ruokalaan menoa olin soittanut kitaraa ja laulanut ylistyslauluja kiitokseksi hänelle, joka oli sanonut kolmesti minulle: ”Minä rakastan sinua”. Niiden aikana täytyin vain lisää Pyhällä Hengellä jopa niin, että mennessäni ruokalaan en voinut kävellä normaalisti, vaan aloin hyppiä riemusta kuin syöttövasikat! HalleluYah! Kuulin seuraavana päivänä klo 14, että kibbutsin suomalainen organisaattori oli onnistunut järjestämään minulle paluulennon Suomeen.
- - -
PS. Voit lukea yksityiskohtaisemman kirjoituksen tuosta ajasta ja työskentelystäni Kibbutz Kiryat Anavimissa 1977 tästä:
https://leif-norrgard.blogspot.com/2019/03/seitsemas-joki-luku-9.html
Olen toki saanut kohdata Luojani ja Lunastajani useita kertoja muulloinkin rukoillessani, mutta nämä tapaukset ovat erityisesti jääneet mieleeni ja toivon niistä olevan uskon vahvistusta sinullekin elämäsi varrella, sillä hengellinen ilmapiiri kovenee ja raaistuu vuosi vuodelta.
Siksi kibbutzin johto piti kokouksen, jossa he tekivät päätöksen karkoittaa minut sieltä jo noin 2 kk jälkeen töiden alkamisesta.
Tällä tavoin kohtasin Yehowah Elohimin
Kun olin saanut kuulla, että minun pitää pian poistua kibbutsista, niin menin asunnolleni hyvin murheellisena. Suljin oven takanani ja vuodatin murheeni Herralle. Sanoin sydämessäni: ”Voi rakas Jumala, tuntuu niin pahalta, kun minua ei ymmärretä täällä. Israelilaiset pitävät harhaoppisena, koska vietän kristittynä Sapattia. Kristitytkään eivät ymmärrä minua. Toivon, että edes Sinä ymmärrät minua.”
Rukoillessani minulla oli pöydällä Raamattu avoinna. Ahdingossa ollessani etsin aina siitä lohtua. Samoin nytkin. Olin juuri lukenut jakeet Joh. 14: 21 ja 23.
>>21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." ... 23. Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.<<
Jatkoin rukoillen ja kyyneleet alkoivat virrata silmistäni, koska sydämeni itki. Sanoin Herralle: ”Sinä tiedät, että minä vietän sapattia siksi, että rakastan Sinua, sinun sanaasi ja tahdon miellyttää Sinua. Toivon, että Sinä rakastat minua vielä.” Sen sanottuani Hän tuli välittömästi huoneeseeni. Huomasin, etten enää kykene istumaan tuolilla, vaan aloin kaatua. Siirryin vuoteeseen selälleni ja suljin silmäni odottaen, mitä hänellä on sanottavana.
Rukoillessani minulla oli pöydällä Raamattu avoinna. Ahdingossa ollessani etsin aina siitä lohtua. Samoin nytkin. Olin juuri lukenut jakeet Joh. 14: 21 ja 23.
>>21. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." ... 23. Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme hänen luokseen asumaan.<<
Jatkoin rukoillen ja kyyneleet alkoivat virrata silmistäni, koska sydämeni itki. Sanoin Herralle: ”Sinä tiedät, että minä vietän sapattia siksi, että rakastan Sinua, sinun sanaasi ja tahdon miellyttää Sinua. Toivon, että Sinä rakastat minua vielä.” Sen sanottuani Hän tuli välittömästi huoneeseeni. Huomasin, etten enää kykene istumaan tuolilla, vaan aloin kaatua. Siirryin vuoteeseen selälleni ja suljin silmäni odottaen, mitä hänellä on sanottavana.
Kuulin hänen sanovan: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeen hänen Henkensä vyöryi hitaasti minun lävitseni kuin rakkauden hyökyaalto. Tulin yhä vain heikommaksi. Pian kuulin samat sanat: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeen tuli yhä voimakkaampi rakkauden hyökyaalto, joka hitaasti lävisti koko kehoni. Olin kuin sulaa vahaa ja kohta kuulin vielä kolmannen kerran samat sanat: ”Minä rakastan sinua.” Sen jälkeinen rakkauden hyökyaalto oli niin voimakas, että sanoin: ”Lopeta jo rakas Jumalani, en kestä enempää! Nyt tiedän ja tunnen, että Sinä todella rakastat minua.”
Pelkäsin näet hajoavani atomeiksi. Sen jälkeen hänen yliluonnollinen läsnäolonsa huoneessani päättyi, hänen Pyhän Henkensä voimavaikutus hitaasti heikkeni ja kykenin menemään kibbutsin ruokalaan iltapalalle. Menin sinne hurmostilassa ja kasvoni loistivat niin, että kaikki tuijottivat minua, myös kibbutsin johtajatar, joka sattui olemaan samaan aikaan siellä iltapalalla.
Sanoin uskoville kavereilleni iltapalaa syödessämme, että olin kohdannut ennen näkemättömällä tavalla Jumalan Rakkauden Hengen kosketuksen ja siksi kasvoni loistavat. He olivat ihmeissään. Olen erään toisenkin kerran kokenut sitä, että kasvoni alkoivat loistaa yliluonnollisesta valoa, jolloin kaikki ympärillä olevat alkoivat pelätä minua, luullen minua enkeliksi. Se tapahtui Hesassa 1972, mutta en kerro siitä tässä yhteydessä.
Ennen ruokalaan menoa olin soittanut kitaraa ja laulanut ylistyslauluja kiitokseksi hänelle, joka oli sanonut kolmesti minulle: ”Minä rakastan sinua”. Niiden aikana täytyin vain lisää Pyhällä Hengellä jopa niin, että mennessäni ruokalaan en voinut kävellä normaalisti, vaan aloin hyppiä riemusta kuin syöttövasikat! HalleluYah! Kuulin seuraavana päivänä klo 14, että kibbutsin suomalainen organisaattori oli onnistunut järjestämään minulle paluulennon Suomeen.
- - -
PS. Voit lukea yksityiskohtaisemman kirjoituksen tuosta ajasta ja työskentelystäni Kibbutz Kiryat Anavimissa 1977 tästä:
https://leif-norrgard.blogspot.com/2019/03/seitsemas-joki-luku-9.html
Olen toki saanut kohdata Luojani ja Lunastajani useita kertoja muulloinkin rukoillessani, mutta nämä tapaukset ovat erityisesti jääneet mieleeni ja toivon niistä olevan uskon vahvistusta sinullekin elämäsi varrella, sillä hengellinen ilmapiiri kovenee ja raaistuu vuosi vuodelta.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti