Osa 10 - Outo uni 1986 Saksojen yhdistymisestä

 

Asuin silloin Göteborgissa

Näin oudon unen vuonna 1986 koskien Saksoja, joita siihen aikaan olivat Itä- ja Länsi-Saksa. Katsoin unessa ikään kuin avaruudesta käsin Eurooppaa ja huomioni kiintyi Saksaan. Sen kaksi osaa olivat taas liitettyinä yhteen.

Koko yhtyneen Saksan maa-alue paloi kaikkia rajojaan myöten kuin tulessa, jonka lieskat nousivat korkealle taivasta kohti. Olin ihmeissäni ja pohdin, että mitä se merkitsee(?) Kun pohdin, miten paljon pahaa Saksan johto teki juutalaisille, niin...

Ajattelin unen merkitsevän Saksan täystuhoa ja koska mitään vuosilukua ei mainittu, niin matkustin Göteborgista heti kesälomallani Hampuriin evankelioimaan kaduilla. Olin monistanut Saksankielisiä evankelioivia lentolehtisiä ja jaoin niitä siellä.

Jotkut ottivat lentolehtisen ja hyvin harva kommentoi minulle siitä. Keskustelin erään miehen kanssa englanniksi. Hän kertoi olevansa kristitty. Myös eräs britti oli tullut Hampuriin samoissa merkeissä. Hän soitti kitaraa ja lauloi evankelioivia lauluja.

Kuten tiedämme, murtui Berliinin muuri 1989 ja Saksat saivat yhdistyä. Saksasta on sen jälkeen tullut EU:n sykkivä sydän eli sen merkittävin ja voimakkain valtio. Ymmärtääkseni EU:sta tulee kehittymään ihmiskunnan historian julmin Liittovaltio! 

Olimme tutkineet vuonna 1976 yhdessä erään jo pois menneen vanhan lähetyssaarnaajan kanssa, että mikä on Ilmestyskirjan Peto(?) Kirjoitimme yhdessä kirjan siitä ja tulimme siihen tulokseen, että kyse on mitä todennäköisimmin silloisesta EY:stä.

Siitä tulee ajallaan Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan mukainen pahin mahdollinen Peto, jolle annetaan määräajaksi rajaton valta kaikkien maanpiirin kansojen ylitse. EU:n loppu on oleva täystuho eli katastrofi! En ihmettelisi, jos Saksa tultaisiin tuhoamaan useilla ydinpommeilla kostoksi holokaustista(?)

Toivon ja rukoilen sydämestäni, että ennen tuota katastrofia syntyy Saksassa ja muissakin EU:n jäsenvaltioissa historian voimakkain kansallinen herätys, jossa kaikki pelastukseen valitut sinetöidään Adonai Yeshuan omiksi!

Osa 9 - Profetia Eestin itsenäistymisestä

 

Toimin Stefanuslähetyksessä 1980

Salakuljetimme Raamattuja sen aikaiseen Neuvostoliittoon Tallinnan kautta. Ennen erästä matkaa olin kahden Stadin Vapaaseurakuntaan kuuluvan uskonveljen kanssa kesällä kävelyllä Kaivopuistossa.

Toinen heistä oli erittäin hyvin poliittisesti valveutunut ja osasi kertoa edeltä käsin, että mikä suurlähetystö kuului millekin valtiolle. Huomioni kiintyi erääseen ränsistyneeseen lähetystön rakennukseen, jonka puutarhakin oli aivan villiintynyt. 

Kysyi kaverilta: "Minkä valtion suurlähetystö tuo on"? Hän vastasi: "Eestin ja koska se on veljeskansa, niin Suomen valtion johto on päättänyt antaa sen odottaa mahdollista aikaa, jolloin Eesti saa itsenäisyyden ja ottaa hoitaakseen tuon lähetystönsä."

Silloin kysyin hiljaa sydämessäni Adonai Yeshualta: "Rakas Vapahtajani, saako Eesti itsenäisyyden?" Hän vastasi hiljaa sydämessäni: "Saa." Kysyin: "Milloin se tapahtuu?" Hän vastasi: "Aivan kohta." Iloitsin suuresti saamastani profetiasta.

Pian tuon tapahtuman jälkeen 1980 menin jälleen Raamattujen salakuljetusmatkalle ja viemisinäni ei sillä kertaa ollut vain kasa Raamattuja, vaan myös ihana profetia siitä, että Eesti saa pian itsenäisyyden. Kerroin siitä haltioituneena baptistiystävilleni Tallinnassa, mutta kukaan heistä ei osoittanut uskomisen merkkejä...😐

Se kuitenkin toteutui noin 10 vuotta myöhemmin ja silloin he viimeistään tulivat tietämään, että profetiani oli totta!

Osa 8 - Helsingin tuho kahdella ydinpommilla

     Ilmestys Stadin tuhosta

Parlamenttitalo on oikealla ylhäällä. 

Muistaakseni vuonna 1973 oli
jalkakäytävä vielä aivan tien vieressä 

molemmin puolin Mannerheimintieä.
Kiasma on rakennettu sen jälkeen, 

samoin alareunassa oleva puistoalue
 ja keskellä ylhäällä oleva 

'Pikkuparlamenttitalo'.

  Näin ihmeellisen unen kesällä 1973 asuessani Stadissa (Helsingissä). Näin unessa kaiken ikään kuin värielokuvana ja koin Pyhän Hengen voimakasta läsnäoloa sydämessäni. Kaikki oli unessa niin todellista, että luokittelen sen ilmestykseksi. Se oli seuraava:

Kävelin Mannerheimintietä keskustasta poispäin, tien oikeaa puolta ja olin tullut unessa parlamenttitalon kohdalle, sitä vastapäätä. Oli aurinkoinen iltapäivä, sinitaivas loisti yllä ja liikenne soljui normaalisti. 

Yhtäkkiä näin erittäin kirkasta valoa parlamenttitalon suunnasta. Katsoin ihmetellen ja näin hohtavan ja täysin pyöreän valtavan kokoisen auringon kirkkautta hohtavan tulipallon putoavan parlamenttitalon kohdalla alas päin. Se oli noin 100 m korkeudessa ja halkaisijaltaan noin 50 m. Näin samanaikaisesti toisenkin samankokoisen ja samanlaisen hohtavan tulipallon putoavan nykyisen Kampin kohdalle.

Tulipallot räjähtivät aivan samanaikaisesti. Räjähdyksistä syntyi valtava kuumuus ja näin parlamenttitalon kivien ja muidenkin lähirakennusten alkavan sulaa. Samoin tapahtui Kampissa oleville rakennuksille. Ymmärsin unessa, että kyse oli kahdesta ydinpommista, jotka ammuttiin rannikon suunnasta. Kenties ydinsukellusveneistä(?) 

Samanaikaisesti näin suuren joukon valkopukuisia enkeleitä laskeutuvan taivaasta alas kohdalleni. He olivat miehiä, jotka tulivat valkoisilla ratsuilla ja ohjastivat niitä hevosten vetämillä valkoisilla rattailla istuen. Rattaita oli useita kymmeniä. Näin heidän keräävän ihmissieluja valtavalla kiireellä rattailleen.

Kun tajusin, että kyse oli pelastusoperaatiosta, niin juoksin lähimpien rattaiden luo ja hyppäsin rattaille. Enkeli hymyili sanoen: "Hyvä että autoit itse itseäsi, sillä meillä on kova kiire saada kaikki valitut rattaille turvaan ennen täystuhoa." Kun kaikki pelastukseen valitut oli saatu kerättyä rattaille, nousivat kaikki rattaat yhtaikaa ylös korkeuksiin ja suuntasivat kovalla vauhdilla pohjoista kohti.

Tuo kaikki tapahtui niin valtavan nopeasti, ettei ydinpommien painevaikutus ehtinyt tulla ennen kuin me olimme jo korkealla, matkalla kohti pohjoista. Jälkeemme jäi täysin tuhoutunut Stadi!

- - -

Mitään vuosilukua ei ilmestyksessä mainittu, mutta se teki silti minuun niin syvän vaikutuksen, etten tahdo Stadiin asumaan. Asun mieluummin sieltä riittävän etäällä, täällä Turussa.

Osa 7 - Erään heroiinin orjan uskoontulo

Tämä tapaus koskee erästä uskonveljeä

En ole varma siitä, että pitääkö tapaus täysin eli 100% paikkansa, koska kirjoitin tämän muistin varassa. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että se on enimmiltä osin totta.

KERTOMUS HUUMEORJAN, USKOONTULOSTA 1972

Kerron teille lyhyesti erään entisen heroiinin orjan vapautumisesta 1972. (Kerron, mitä hän itse kertoi minulle kokemastaan)

Hän, Ilkka, noin 30-vuotias ulkonaisesti ihan fiksun oloinen mies, oli edennyt siihen vaiheeseen, ettei heroiinikaan enää tuottanut mielihyvää ja siksi hän päätti ottaa sitä kuolettavan annoksen, koska oli huumeen orja, työtön, varaton ja asunnoton.

Hän sai luvan jäädä viikonlopuksi yksin erään kaverinsa asuntoon Espoossa. Ollessaan siellä lauantai-iltana, hän otti reilun yliannoksen eli kuolettavan pistoksen suoneen.

Sen seurauksena hän vaipui tiedottomuuteen ja makasi lattialla selällään. Yllättäen hän kuuli pimeässä huoneessa miehen äänen yläpuoleltaan: "Ilkka, nouse ylös!" Silloin hän palasi tajuihinsa ja ihmetteli, että kuinka joku voi puhua hänelle, vaikka hän on yksin asunnossa?

Ilkka oli vaiti. Kohta hän kuuli uudelleen saman äänen: "Ilkka, nouse ylös!" Ilkka vastasi: "En kykene nousemaan, sillä otin kuolettavan annoksen heroiinia." Hän kuuli saman äänen kolmannen kerran: "Ilkka nouse ylös!"

Silloin Ilkka sanoi: "Voinhan minä nyt yrittää, mutta tuskin pystyn enää nousemaan." Kun Ilkka yritti, häneen virtasi voimaa ja hän pystyi nousemaan seisaalleen. Sitten hän kuuli saman äänen sanovan: "Aja bussilla Stadin keskustaan!"

Ilkka totteli ääntä ja hänellä oli sen verran rahaa, että pystyi matkustamaan bussilla Stadin keskustaan. Bussissa hän ajatteli, että hän on lopullisesti seonnut, kun kuulee ääntä ja alkaa totella sitä.

Päästyään keskustaan ja poistuttuaan bussista, sama ääni sanoi: "Mene ratikkaan 3T, jää pois jäähallin kohdalla ja mene jäähalliin!"

Ilkka pohti ratikassa, että mikä matsi mahtaa mennä jäähallissa(?) Tultuaan sinne, hän hämmästyi nähdessään sen olevan aivan ääriään myöten täynnä siististi pukeutuneita kaikenikäisiä ihmisiä!

Kun hän meni edemmäksi, hän kuuli jonkun puhuvan englanniksi ja tulkin kääntävän sen suomeksi: "Te kaikki, jotka koette sydämessänne, että tahdotte antaa elämänne Jeesukselle: Tulkaa tänne alttarin eteen!"

Silloin Ilkka tunsi sydämessään valtavan halun antaa elämänsä Jeesukselle, johon hän ei ollut koskaan aiemmin uskonut, eikä ollut edes ajatellut uskonasioita! Hän uskoi enkelin johdattaneen hänet tuohon kokoukseen.

Yhdessä noin 500 muun nuoren kanssa hän juoksi alttarin eteen ja kumartui lattialle polvilleen alkaen itkeä syntejään. Itkiessään hän tunsi valtavan yliluonnollisen rakkauden täyttävän hänen koko olemuksensa ja hän oli sen seurauksena vesiselvä ja täysin irti huumeista!

Saarnaaja oli David Wilkerson *). Hän, nyt jo taivaskutsun saanut, oli amerikkalainen tunnetuin saarnaaja, joka oli kutsuttu julistamaan pelastussanomaa erityisesti huumeiden orjiksi joutuneille.

Ilkan luo tuli eräs Saalem-srk:n vanhemmistoveli ja kysyi: "Onko sinulla asuntoa ja työpaikkaa?" Ilkka vastasi, ettei ole kumpaakaan. Veli pyysi hänet kotiinsa ja tarjosi asunnon ilmaiseksi ja kyseli Ilkalta, että mitä töitä hän mielellään tekisi(?)

Ilkka sanoi pitävänsä valokuvaamisesta. Veli hommasi hänelle vakityöpaikan Ristin Voitto nimiseen lehteen valokuvaajaksi!

- - -

Kertoessaan tämän tarinansa minulle ollessani sähköjunalla matkalla Stadiin, hän kertoi olleensa siihen mennessä täysin raittiina 4 kk, saaneensa oman asunnon ja tuon vakiduunin.

Nimi Ilkka on peitenimi, koska en enää muista hänen oikeaa nimeään.

Kertomus tuntuu yliluonnolliselta ja sitä se onkin! 🤔 *) http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/david_wilkerson__profetia_talouden_ja_moraalin_romahtamisesta/

Osa 6 - Kamppailu pimeyden hengen kanssa

Sain sydämelleni erota Strömbergiltä

Minulla olisi ollut inhimillisesti ajatellen loistava tulevaisuus. Minulle oli Strömbergillä annettu oikeus ostaa halpakorkoisella ja pitkäaikaisella luotolla edullisesti aivan uusi kerrostalokaksio Pitäjänmäen Reimarlasta. Koin silti, että Adonain tahto oli, että eroan työstäni ja niin teinkin vuoden 1972 lopussa.

Syy eroamiseeni johtui siitä, että Pyhä Henki muistutti minua varoittavasta unesta, jonka olin juuri nähnyt valmistuttuani konekonstruktioteknikoksi 22-vuotiaana.

Uni oli seuraava:

Asuimme unen mukaan vielä Lohjalla ja olin juuri ostanut uuden katiskan. Se loisti kirkkaassa auringonpaisteessa hopealta ja vein sen illalla Aurlahden rantaan kaislikkon reunaan. Seuraavana aamuna menin kokemaan sitä ja pikkusiskoni Paula oli rannalla katsomassa, että saanko kaloja. 

Kun kahlasin katiskan luo, niin hämmästyksekseni näin sen muuttuneen ruskeaksi nahkaiseksi katiskaksi! Kun nostin sen ylös, näin sen sisällä suuren määrän hopeaisia markkoja. Ne olivat aivan kuin suoraan rahapajalta tulleita kirkkaasti auringonvalossa loistavia!

Kerroin unessa Paulalle ja sanoin, millaiseksi katiska oli muuttunut ja että siinä oli suuri määrä hopeamarkkoja! Kun otin kasan markkoja oikeaan kouraani, niin koko oikea käteni katosi hitaasti sormenpäistä alkaen hartiaan asti! Kerroin siitäkin Paulalle ja ihmettelin suuresti.

Kun sitten ikäänkuin ajatuksissani pudotin markat oikeasta kourastani, niin käteni palasi hitaasti olkapäästä alkaen takaisin sormenpäihin asti! Kerroin siitäkin Paulalle ja ihmettelin!

Sitten otin kasan markkoja vasempaan kouraani ja sille tapahtui kuten oikealle kädelle oli tapahtunut: se katosi sormenpäistä alkaen olkapäähän asti! Kun sitten ajatuksissani pudotin markat pois kourastani, palautui käteni hitaasti olkapäästä alkaen sormenpäihin asti.

Herätessäni ymmärsin täysin mitä uneni tarkoitti. Se oli varoitus siitä, etten tavoittelisi rikkauksia! Tiesin unen merkitsevän seuraavaa: Se uusi katiska oli uusi ammattini ja se nahkakatiska olin minä itse, jolla oli nyt valmiudet hankkia rikkauksia!

Sitten varsinaiseen aiheeseen

Erottuani työpaikastani Strömbergillä sovin Jeesus-kommuunissa asuvien Vapaaseurakuntaan kuuluneiden asuinkavereitteni kanssa, että menen Helsingin Vapaakirkon omistamalle talviasuttavalle hirsihuvilalle 6 viikon ajaksi lukemaan Raamatun ääneen läpi. 

Sain heiltä avaimet huvilalle, joka sijaitsee Vihdissä, Suolikkaan järven rannalla erämaassa.

Lue ensin mitä ihmeitä tapahtui mennessäni sinne vuonna  1973 tammikuun alussa, eräänä iltana kovassa pakkasessa:

http://toteutuneita.blogspot.com/2012/12/osa-11-ihmeita-alkuvuonna-1973.html

Lue sitten millaiseen kamppailuun jouduin siellä, kun nukkuessani katon rajassa olevalla makuulaverilla, katon läpi laskeutui päälleni miehen muotoinen henkiolento, joka otti sitten fyysisen muodon ja yritti kuristaa minut:
http://toteutuneita.blogspot.com/2012/12/osa-12-yollinen-hyokkays-alkuvuonna-1973.html

Osa 5 - Pyhän Hengen täyteys ja mitä siitä heti seurasi

Kävin uskovien upotuskasteella kesäkuun lopussa 1972 ja sain täyttyä Pyhällä Hengellä torstai-iltana 31.8.1972 klo 21.

Näkemäni ilmestysunen täyttymys

Kyseessä oli jo 16-vuotiaana näkemäni ilmestysunen täyttymys 7 vuotta myöhemmin ollessani 23-vuotias. Olin saanut täyttyä apostolisella tavalla Pyhällä Hengellä torstai-iltana ja puhunut vuolaasti uusin vierain kielin. Ihmeellisin kokemus oli kuitenkin se valtava Yehowan rakkaus joka täytti minun koko olemukseni. Silloin ensi kertaa TUNSIN JA TIESIN hänen rakkautensa olevan kaikkein kallisarvoisinta minulle!

Jouduin heti Paholaisen tulilinjalle!

Se kaikki, mitä siitä seurasi seuraavana päivänä mennessäni perjantaina töihin Strömbergin Elektroniikka-piirtämöön, oli ikään kuin tulikoe, jonka Adonai Yeshua salli. Hän kuitenkin tuli itse sinne paikalle neuvomaan minua ja valvomaan tilannetta.

Voit lukea siitä lähemmin seuraavasta linkistä:
http://toteutuneita.blogspot.com/2012/11/osa-6-pahan-henkiolennon-hyokkays.html

Osa 4 - Kaunein näkemäni ilmestysuni 16-vuotiaana

Opiskeluni Oy Strömberg Ab:ssa
 

Ensimmäisen opiskeluvuoden syyskausi tuossa internaatissa eli sisäoppilaitoksessa oli erittäin vaikea ja kerroin isälleni, etten pysty jatkamaan, sillä koulu on minulle liian vaikea. Olin niin nuori ja minulla oli koti-ikävä. Useimmat koulukaverini olivat minua parempia ja 1...2 vuotta minua vanhempia.

Isäni vastasi fiksusti: "Yritä ensin pärjätä tämä ensimmäinen vuosi loppuun ja katsotaan sitten jatkoa." Tein niin ja aloin lopulta pärjätä ja sopeutua opiskelun tahtiin. Lopulta valmistuin tyydyttävin arvosanoin vuonna 1968. Keskiarvoni oli 7,77.

Opiskeluni HTOL:ssa 1968-1971

Se riitti nippa nappa siihen, että heti sieltä valmistuttuani pääsin kokeilemaan sisäänpääsyä  HTOL:n Tekuun. Pääsin myös sinne viimeisillä pisteillä 1968, kuten Strömbergillekin olin päässyt. Valmistuin konekonstruktioteknikoksi vuonna 1971 luokkani priimuksena keskiarvolla 8,55 ja sain kolme stipendiä, yksi niistä isäni ehdotuksesta kotikunnastani Siuntiosta. Minulla on sen vuoksi todella aihetta olla ylen kiitollinen Vapahtajalleni!

Voit katsella linkistä kuvasarjaa siitä ihmeellisestä ennusunesta, jonka näin ilmestyksen tavoin ollessani 16-vuotias ja käydessäni silloin vielä Strömbergin konepajakoulua. Näet sen kelattuasi seuraavasta blogistani alas kohtaan ja sen alla oleviin kuviin: 
 PYHÄ HENKI, UPOTUSKASTE
 JA PYHÄN HENGEN KASTE 
http://kotisivut-leif-norrgard.blogspot.com/2018/04/kotisivut-hemsidor-home-pages.html

Osa 3 - Koin suurta pelkoa tulevaisuudesta 14-vuotiaana

Olin suuresti peloissani tulevaisuudesta

Olimme näet muuttaneet maaseudulle asumaan ja vanhempani eivät taloudellisista syistä johtuen laittaneet minua ja isosiskoani Pirkkoa oppikouluun, vaikka meidän opettajamme Lohjalla olivat sitä suositelleet. Oppikoulu oli siihen aikaan maksullinen.

Tulevaisuudennäkymäni vaikuttivat sen vuoksi erittäin synkiltä, sillä pelkällä kansalaiskoulupohjalla olisi mahdollisuus saada vain raskasta ja huonosti palkattua työtä.

Eräänä iltana vaivuin epätoivoon ja rukoilin hartaasti apua ylhäältä, koskien tulevaisuuttani, mahdollista koulutustani ja työtä ties missä(?)

Näin yöllä kauniin unen, jossa Vapahtajani tuli luokseni ja sulki minut syliinsä. Vaikka hän ei sanonut sanaakaan, niin sain rauhan ja luottamuksen siihen, että hän tulee auttamaan minua.

Apu tulikin seuraavalla tavalla

Isäni järjesti ja vei minut Oy Strömberg Ab:n Konepajakoulun sisäänpääsykokeisiin Helsingin Pitäjänmäelle kesällä 1964. Vaikka pyrkijöitä oli noin 400 ja taso erittäin korkea, sekä vain 30 otettiin, niin onnistuin sisäänpääsykokeissa ja pääsin sinne. 
Aiheesta lisää linkistä:

https://leif-norrgard.blogspot.com/2019/03/seitsemas-joki-luku-4.html

Osa 2 - Lohduttava uni ollessani 13-vuotias

LOHDULLINEN UNI

Ollessani 13-vuotias tunsin eräänä iltana Siuntiossa asuessani itseni hyvin sairaaksi ja sydäntäni pisti. 

Rukoilin Herraani Jeesusta hartaasti, etten kuolisi yöllä ja sain nähdä seuraavan ihmeellisen unen:

Seisoin valtavan suurella harmaalla kalliolla kädet taivasta kohden ojennettuina ja ikään kuin odotin sieltä vastausta.

Näin jonkin valkoisen kyltin laskeutuvan vinhasti pyörien kirkkaalta sinitaivaalta. Se tuli käsieni väliin. Otin siitä otteen. Se oli valkoinen noin A5-kokoinen 14 x 21 cm pahvi. Hypistelin sitä sormieni välissä ja pahvissa oli seuraava musta teksti ja ikään kuin kiireessä hieman vinoon isketty punainen leima:

Kun heräsin aamulla muistin unen, koin oloni terveeksi ja olin koko sydämestäni kiitollinen Herralle hänen lohdutuksestaan!

PS. Tarkkaan ottaen en todellakaan nähnyt pahvissa olevaa kahden pienen rivin sisältöä, koska se oli kirjoitettu niin pienin kirjaimin, mutta tulkitsin sen sisällön liitekuvan mukaisesti. 

Osa 1 - Yehowah antoi lupauksen ollessani 12-vuotias

 

Esipuhe

Toinen tutkielmani käsittelee erästä tositapausta elämästäni. Olin tuolloin vasta 12-vuotias. Silloin kuulin ensimmäisen kerran Elohimin äänen ja tulin tietämään, että Hän on Elävä Elohim!

Luemme kohtaamiseen liittyvät Raamatunkohdat: Jes. 40:30-31. 30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 31. mutta ne, jotka YeHoWaa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Toinen samankaltainen: 1. Tess. 1:9-10. 9. Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Elohimin tykö, palvelemaan elävää ja totista Elohimia 10. ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Yeshuaa, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.

Eräs syysilta Siuntiossa

Asuin tuolloin vuonna 1961 omaisteni luona harvaan asutun Siuntion kirkonkylän keskustassa, kirkon lähellä. Siuntio sijaitsee noin 
50 km Helsingistä länteen. Keskusta koostui silloin keskiaikaisesta kivikirkosta, kolmesta kaupasta, kahdesta pankista, Osuuskassasta, postista, kunnantoimistosta, Tajakan autokorjaamosta, vanhasta ja uudesta apteekista ja neljästä erillisestä asuinrakennuksesta, joista vanha apteekki oli yksi. Kirkkopuro erotti rakennuksia toisistaan.

Kirkkopuron yli vei vanha puusilta, joka on myöhemmin purettu ja korvattu teräsbetonista rakennetulla uudella sillalla noin 50 m jokivartta alas päin mentäessä. Keskustan lähituntumassa sijaitsivat Sokeain kuntoutuslaitos Tjusterbyn kartanossa erillisine asuinrakennuksineen ja työpajoineen, samoin upea Suitian keskiaikainen ritarilinna suurine navettoineen ja monine asuinrakennuksineen. Suitiassa asui ja työskenteli kymmeniä sotainvalideja perheineen.

Asuimme aluksi vanhassa keltaisessa puurakenteisessa, kaksikerroksisessa omakotitalossa vuokralla. Se oli käytöstä poistettu apteekki. Koska meitä lapsia oli tuolloin kuusi kahden aikuisen lisäksi, niin hyvin harvoin tapahtui niin, että olin yksinäni kotona. Tuona ikimuistoisena syysiltana tapahtui juuri niin. Istuin tapani mukaan lattialla TV:n edustalla. Suljin TV:n ja aloin lukea koululäksyä historian kirjasta.

Olin kyllästynyt siihen, koska olimme lukeneet ihan saman kirjan jo edellisluokalla Lohjan kauppalassa, josta olimme tuon vuoden kesällä muuttaneet tänne. Minua oli pahoinpidelty Siuntion suomenkielisessä koulussa ruotsinkielisen nimeni vuoksi. Minua oli hakattu oikein kunnolla nyrkeillä useina perättäisinä päivinä ilman mitään syytä ja olin hyvin masentunut ja kyllästynyt jopa elämääni.

Aloin ajatella tulevaisuuttani. Sekin näytti lohduttomalta, sillä vanhempani eivät köyhyyden vuoksi antaneet minun siirtyä oppikouluun, vaikka opettajani oli sitä lämpimästi suositellut. Arvelin, että saan korkeintaan jonkin ikävän, raskaan ja huonosti palkatun työn pelkällä kansalaiskoulutodistuksella. Sitten mietin, että elämäni on oleva lähinnä raadantaa sisältäen muutaman onnellisen hetken ja elän ehkä 70-vuotiaaksi ja siirryn ajasta ikuisuuteen. 

Asetuin ajatuksissani 70-vuotiaana kuolinvuoteelleni ja aloin miettiä, miten minun olisi KANNATTANUT elää elämäni? 

Silloin ei minua hyödyttäisi kerätyt maalliset rikkaudet, koska en voisi kuitenkaan viedä mitään niistä ikuisuuteen. Tulin siihen tulokseen, että minun olisi kannattanut elää rakastaen lähimmäisiäni osoittamalla heitä kohtaan ystävyyttä, avuliaisuutta ja myötätuntoa ahdingon aikoina. Kun sitten kuolen pois, niin minulla on ainakin hyvä omatunto ja tietoisuus siitä, etten ole elänyt elämääni turhaan, enkä itsekkäästi vain itselleni.

Mietin, että jos kuoltuani kohtaan Luojani, niin minun ei silloin tarvitse pelätä Häntä ja jos Häntä ei olekaan, niin olemassaoloni loppuisi joka tapauksessa sitten siihen. Mielestäni olisi kuitenkin epäjohdonmukaista, että olemassaolo todella päättyisi siihen.

Silloin muistin miten uskovat kansakoulunopettajani olivat opettaneet minulle uskontotunnilla juuri samaa, että minun tulisi rakastaa lähimmäisiäni kuin itseäni. Uskonto oli yksi lempiaineistani koulussa. Mieltäni kiehtoi Jumalan Pojan, Jeesus Nasaretilaisen opetukset ja Hänen ihmeellinen elämänsä ihmisenä. Sen lisäksi minun tulisi rakastaa Jumalaa yli kaiken? Ajattelin, että on aika vaikeaa rakastaa Jumalaa, jota en tunne!

Pohdin, että oli sitten Jumala olemassa tai ei, niin nyt minä kuitenkin teen lopullisen päätöksen panna toivoni Jeesukseen Kristukseen ja pyrin elämään Hänen opetustensa mukaisesti. Silloin näin sieluni silmin, että samoin kuin uskova äitini oli leimattu uskonsa vuoksi seinähulluksi, niin sama kohtalo olisi minullakin odotettavissa. Samapa se, sillä kuolinvuoteella se ei enää minua haittaisi. 

Päätös seurata Jeesusta on nyt tehty ja se pitää! 

Pohdin sydämessäni sitä, että mielestäni on kohtuutonta vaatia minua sokeasti vain uskomaan noiden vuosikymmenten ajan ja vasta ylösnousemuksessa saisin nähdä, onko taivas sittenkin totta. Sanoin ajatuksissani Jumalalle: ”Jos Sinä olet olemassa, niin silloinhan Sinä olet luonut tämän maailmankin, joka on paha paikka asua. Ihmisten elämä on eriarvoista ja sisältää paljolti tuskaa ja kärsimystä. Minä olen jo näin nuorena täysin kyllästynyt elämääni täällä. 

Jos pääsen uskonkilvoittelun jälkeen taivaaseen, niin sen tulee olla paljon tätä parempi paikka. Mielestäni minulla on oikeus saada vastaus ainakin seuraavaan kysymykseeni:

”Jos todella pääsen uskonkilvoitteluni jälkeen taivaaseen, niin tulenko todella viihtymään siellä koko ikuisuuden, sillä virsiä en kyllä jaksa, enkä edes tahdo laulaa niin kauan. Kysyn siis: 
"Mitä ihmettä tulen tekemään taivaassa ikuisesti?"

Silloin tapahtui todellinen ihme!

Tuulen humina tyyntyi, pihalla kasvavien syksyisten lehtipuiden oksien kahina loppui ja ohi ajavien autojen ääni lakkasi samanaikaisesti. Tuli täydellinen hiljaisuus ja olin aivan ymmälläni? Koin, että minut siirrettiin ikuisuus-ulottuvuuteen ja ajatukseni pysäytettiin ikäänkuin odottamaan vastausta.

Koin miten ihmeellinen voiman Henki laskeutui ylhäältä alas ja kulki hiljaa päästä varpaisiin saakka koko kehoni lävitse ja jäin sen sisälle. Sitten kuulin sydämeni kohdalta lempeän miesäänen puhuvan hitaasti ja selkeästi siten, että hänen jokaisessa sanassaan oli voima. Hän sanoi: ”Sinä saat voiman, sinä nostat siipesi niin kuin kotkat, sinä juokset etkä näänny, sinä vaellat etkä väsy!”

Olin hetken aivan sanaton!

Sitten sanoin ajatuksissani Jumalalle: ”Miten ihmeellistä olikaan kuulla ääntäsi! Olen erittäin kiitollinen Sinulle, että näit hyväksi vastata minulle tuohon kysymykseeni. Nyt minä todella TIEDÄN Sinun olevan olemassa ja tajuan, että Sinä tarkkailet jopa ihmisten ajatuksia ja kykenet vastaamaan heille, kuten vastasit minulle äsken!”

(Siinä toteutui seuraava Raamatunkohta: Ps. 33:13-15. 
13. YeHoWaH katsoo alas taivaasta, näkee kaikki ihmislapset; 
14. asumuksestaan, valtaistuimeltaan hän katselee kaikkia maan asukkaita,
15. hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä, joka tarkkaa kaikkia heidän tekojansa.)

Jatkoin ajatuksissani puhetta Jumalalle: ”Koska isäni, äitipuoleni ja sisarukseni eivät piittaa uskonasioista, niin en kerro heille tätä tapausta vielä, etteivät he alkaisi pilkata minua. Salli minun ensin valmistua tulevaan ammattiini, mikä se sitten lieneekin, niin sitten täytän antamani lupauksen Sinulle.

Koska joudun elämään uskoa karttavien omaisteni parissa, niin saatan unohtaa lähivuosina tämän kohtaamisemme ja antamani lupauksen Sinulle. Ole siis armollinen ja muistuta minua tästä illasta ja antamastani lupauksesta silloin, kun valmistun ammattiini ja muutan pois kotoa omaan asuntooni!”

Valmistuminen ammattiin

Kului kymmenen vuotta ja unohdin lopulta tuon koko tapauksen. Kävin ensin ne 3 vuotta kansa- ja kansalaiskoulua loppuun. Sitten jatkoin suoraan Oy Strömberg Ab:n 4-vuotiseen konepajakouluun Helsingin Pitäjänmäellä. Se oli sisäoppilaitos. Meitä asui 4 poikaa samassa huoneessa. Sieltä jatkoin suoraan 3-vuotiseen Helsingin Teknilliseen Kouluun ja elin mielestäni melko normaalia ’siivosyntisen elämää’.

Asuin 2 viimeistä vuotta yhdessä kahden luokkakaverini kanssa ja opiskelimme konekonstruktioteknikoiksi eli nykykielellä ensimmäisen asteen konesuunnitteluinsinööreiksi. Kävimme harvoin porukalla kapakassa oluella. Kävin pari kertaa viikossa tansseissa. Keväällä 1971 tunsin sisimpäni tyhjäksi, vaikka minulla oli ulkonaisesti kaikki asiat hyvin ja olin luokkani priimus Tekussa.

Minulla oli jo tiedossa vakinainen työpaikka Strömbergin suunnittelukonttorissa, jossa olin parina kesänä tehnyt työharjoittelua ja hankkinut samalla ansiota molemmalle 8 kk:n lukuvuodelle. Minulle luvattiin jopa edullinen uusi työsuhdeasunto aivan lyhyen kävelymatkan päästä ja kerrottiin, että voisin ostaa sen edullisesti omakseni.
 
Silti suuri tyhjyys vallitsi sisimmässäni. Tiedostin, etteivät kaikki asiani olleet niin hyvin kuin voisi olla, vaan jotain tärkeää puuttui.

Erään lentolehtisen osuva sanoma

Kun tulin eräänä iltapäivänä ennen kavereitani koulusta asunnolleni Pietarinkadulle ja avasin ulko-oven, niin näin jonkin mainoslehtiseltä näyttävän pienen paperin jääneen oven taakse lattialistan väliin katveeseen. Vuokranantajan tytär ei ollut huomannut sitä, vaikka olikin tarkka ja otti aina postin jakeluun meillekin, mutta minä ikään kuin sattumalta näin sen. Kun otin paperin käteeni, niin yllätyin, kun sen etusivulla ei ollut mitään tekstiä, ainoastaan kuva haukatusta omenasta!

Mielenkiintoni heräsi ja avasin lentolehtisen lukeakseni. Keskiaukeaman teksti alkoi näin: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen…jne”. 


Heti kun aloin lukea tuota tekstiä, tunsin ikään kuin Hengen laskeutuvan ylhäältä alas asti ja hitaasti lävistävän koko kehoni. Tunsin valtavan rakkauden läsnäolon. Se oli niin murskaava, että kyyneleet alkoivat valua välittömästi ja luin tuon tekstin kokonaan läpi neljä kertaa peräkkäin kyynelten läpi! Kun käänsin lentolehtisen takasivun esille, niin siinä luki: 

Kenties arvasit, että tuo luku on lainaus Raamatusta, 
1. Kor. 13. Jos koit sitä lukiessasi Jumalan puhutelleen sinua, niin tilaa meiltä ilmainen Raamattukurssi nimeltä ”Elämän Valkeus”. Se käsittelee ainoastaan Johanneksen evankeliumia ja saat opetuskirjeet huomiota herättämättömästi palautettuasi ensin sitä edeltävän kirjeen, jonka kysymyksiin olet vastannut. Saat kurssin suoritettuasi siitä myös todistuksen. Lentolehtisen oli painattanut Suomen Kristillisen Kirjallisuuden Seura.

Tajusin Jumalan puhuneen minulle tuon lentolehtisen sanoman kautta ja tilasin kyseisen Raamattukurssin. Suoritettuani sen parissa kuukaudessa, aloin lukea Raamattua alusta alkaen tarkoituksena lukea se kokonaan läpi. Luettuani sitten eräänä iltana Jesajan kirjan luvun 40, koin jotakin hyvin ihmeellistä, mutta kerron siitä myöhemmin, sillä näin useita unia ja ilmestyksiä ennen tuota tapahtumaa keväällä vuonna 1971.